Agility lampurin kanssa

[Riia Yiangou]

Juu elikkäs kyselen että kuinka moni täällä harrastaa koiriensa kanssa agilityä? Itse nyt sirun kanssa olen ottanut että koira on jo kisavalmis. Siru on nopea ja innokas mutta voisi kuunnellakkin ehkä vähän tarkemmin välillä  . Joskus kuumuu aivan liikaa, tosin iän myötä se on vähän helpottanut. Ainut ongelma on haukkuminen, joka aika varmasti johtuu siitä kun itse en osaa tarpeeksi selvästi aina ohjata, mutta silti tuo haukkuminen ottaa vähän "pattiin" koska koira haukkuessaan ei kuule mitä käsken ellen huuda kurkku suorana...Joten kovin mukava ei ole jokaisen agikerran jälkeen lähteä kotiin kurkku kipeänä... Itse olen palkannut sirua alussa nameilla ja nyt kun irtoaa vähän paremmin ollaan otettu lelu jotta ei jöö minuun enää kiinni. Agility on kyllä sirun ykkösjuttu ja niin se on minunkin. Tokoilua ollaan otettu vähemmän, vaikka ainakin yksiin "kisoihin" olisi tarkoitus mennä nyt kesällä. Onko mitään vinkkejä siihen miten kontaktia voisi parantaa. Tämä kontakti juttu on kyllä niin oma vika koska en älynnyt sitä heti pentuna ruveta opettamaan... Katsekontakti meillä on suoraan sanoen ihan hanurista...mutta uskon että sitä voi vielä parantaa koska siru on vielä nuori koira. Nyt ollaankin oltu pakollisella juoksutauolla, mitä nyt tuossa kotipihalla ollaan jotain otettu. Tänään ois tarkoituksena mennä treenaamaan "juoksuporukalla", koska suurimalla osalla nartuista on nyt juoksut. Ottavat vaikutteita toisistaan...

Mutta tosiaan toivottavasti jollakin on jotain vinkkejä näihin meidän pikku probleemoihin

[Marika Lahtinen]

Kyllähän täällä agi harrastajia on useampikin, Huhuu, olettekos talviunilla  ?

Lampureilla, etenkin nartuilla tuntuu olevan melko yleistä tuo suoranainen (yli)kuumeeneminen agilityssä. Aikanaan meidän Beekin (uros) joka on muuten kuin viilipytty ja ei juuri koskaa hauku, agissa otti aina kierroksia eikä malttanut odottaa vuoroaan hiljaa. Radalla ei tosin haukkunut eli enpä osaa neuvoa. Olikohan se tuolla tuloksissa linkki videoon Janinan ja Sennan parista radasta kisoissa, siinä näkee hyvin miten rauhallinen ohjaaja saa kierroksilla käyvän Sennan pysymään housuissaan hyvin vähäeleisellä ohjaustyylillä. Eli koiran on pakko keskittyä ohjaajaan. Eli sinäkin voisit kokeilla ruumiinkielen käytön painottamista ja oman äänen säästämistä.

[Tintti Widén]

Silloin kun noi meidän nartut oli nuorempia, harrastettiin Agilitya ihan huvin vuoksi  . Mimmi odotti vuoroaan aika kiltisti  , mutta kun päästiin radalle jo alkoi haukkuminen  . Mimmi haukkui kun kävi niiin kuumana , että kahvit siinä olis keittänyt ja alkoi siinä välillä vähän lämpeämään emäntäkin  . Hiljaisuus ja pelkkä ruumiinkieli hivenen auttoi  .
 Ransu taas louskutti leukojaan koko sen ajan kun odotettiin vuoroamme  . Ei oikein tykännyt kun muut koissut oli radalla. Jos sen kanssa käskytti vaikka tokoa niin homma ok. Radalla meni hiljaa ja seurasi tarkkaa mitä sanottiin. Meidän pieni prinsessa  .

[soila nyrhinen]

Haukkumisen saaminen pois on kovan työn takana.. Meilläkin yllättäin sama ongelma
Me olemme nyt olleet pari vuotta agi-tauolla, mutta viimeisimmäksi jäimme juurikin tuon haukkumisen poistamiseen. Meillä se aloitettiin niin, että aina kun koira oli hiljaa edettiin radalla (sekun oli se kaikista suurin palkkio) ja jos alkoi kova haukkuminen, niin lähdettiin pois koko radalta. Aikaa siihen, että päästiin edes hiljaisina lähtöpaikalle meni viikkoja. Radalla Oona oli tasan niin kauan hiljaa, kun minä sitä ohjasin. Heti kun ohjaus herpaantui (olin liian hidas) alkoi räksytys ja sen jälkeen radat menikin ihan plörinäksi.

Tuohon kontaktiin ehdottaisin, että opetat ensin kontaktin ja sitten yhdistät sen seuraamiseen. Eli kaikki tapahtuu vain, kun koira on kontaktissa sinuun: se saa ruuan katsomalla, pääsee ulos katsomalla jne.

Hienoa, että harrastat koirasi kanssa!

[Mirva Tahvanainen]

Meillä on myös Sennan kanssa vähän ongelmia tuon haukkumisen kanssa, yllättäen, toihan haukkuu jos jotain tapahtuu tai jos mitään ei tapahdu

Itse en siis enää radalle Sennan kanssa mene, mutta onneksi Janina pärjää ton kanssa hienosti . Janina on joskus treeneissä kokeillut ohjata pelkällä kropalla (siis kädet taskussa) ja muistaakseni kaikkein hiljaisin Senna silloin on, kun joutuu tosissaan keskittymään niihin hyvin pieniin ohjauksiin. Janina on muutenkin ihailtavan tyyni on ton "ohjuksen" kanssa ja se kyllä toimii Sennan kanssa.

Ne videot Janina ja Sennan radoista löytyy tuolta agility-tuloksista Eckerön kisoista.

[Riia Yiangou]

Juu, pitääkin toi katsekontakti ottaa hiottavaksi Mutta tosiaan kiitos paljon neuvoista. Monta lampuria ei kummiskaan taida 3-luokassa olla? En ainakaan ole saanut sellasta kuvaa, että olisi edes yhtään ? :O Koska kyllä niillä potentiaalia löytyy. Ja ihmiset, pitäähän sitä lampurin kanssa harrastaa, ihan mainio harrastuskoira se on  

[Janina Hakanpää]

Talvihorroksen puolelle on kyllä mennyt agilityn kanssa kun on molemmat harrastuskaverit rikki...
Mä olen joko niin keskittynyt tai tottunut, etten yleensä huomaa haukkuuko Senna tai Rölli radalla. Molemmat tekevät hiljaisia (ja suht puhtaita) ratoja silloin, kun suunta on selvä, ohjaaja pysyy housuissaan (eikä juokse täysiä intopiukkana rataa ja muista vasta muutaman esteen jälkeen että se koirakin on mukana) ja koira voi rauhassa keskittyä esteiden suorittamiseen.
Senna ei pahemmin piittaa mitä sille radalla sanoo/huuta ja kuinka kovaa. Eniten Senna lukee liikettä ja rintamasuuntaa.
Rölli saattaa joskus jopa kuunnella mitä sille radalla sanoo (mukava lähettää kepeille ym.), mutta jos avaan suuni väärässä kohtaa tule rima heti alas. Kannattaa joskus kokeilla ohjata ilman ääntä ja katsoa muuttuuko koiran suoritus.
Nykyään kun sivustakatsojatkin tunnistavat mun ja Sennan harrastamisen agilityksi on haukkuminen radalla vähentynyt.

[Jenni Niittylä]

Koirat haukkuu agilityssa kysyäkseen mihin mennään, eli ohjausta parantamalla koirakin hiljenee, kun ei tarvi kysellä. Tosin haukkuminen on koirakohtaista, toiset haukkuu myös innosta. Kaverin belgi haukkuu usein lähtöviivalla ja oon aina siinä kohtaa kauhuissani, mitä tosta tulee, mutta kun pääsee liikkeelle, haukkuminen loppuu ja alkaa keskittyminen. Toisia koiria saa innostaa ja toisia joutuu rauhoittelemaan. Dellalla on niin kauhea palo agilityyn että menee aina sata lasissa, mutta tekee silti töitä tosissaan, ihana ohjattava, koska hakeutuu itsenäisesti esteille ja irtoaa hyvin, tosin se kostautuu siinä, että useimmiten jossain vaiheessa valitsee väärän esteen, kun taas Senja on perinteisempi, paremmin hallittavissa, mutta pitää juosta rinnalla. Senjalla on joskus haukkuratoja ja silloin vaan riekkuu ja roiskii menemään, tarkkuudesta ei tietoakaan, on joko ylikierroksilla tai väsynyt. Kestävyydessä on eroja, Della ei väsy mistään, sillä aivot raksuttaa vaikka olisi kuinka treenattu, mitä haasteellisempi rata, sitä keskittyneemmin menee. Kolmosissa ei kisaa lammaskoiria, 90-luvulla Siimeksen Pertti pääsi kakkosiin, mutta radat oli ihan toista maata kuin nykyisin. Senjalla on kaksi nollaa ykkösistä. Rodullamme on edellytykset 1-ja 2-luokkiin, mutta kolmosluokka vaatii jo niin paljon koiralta nopeutta, tarkkuutta, tiukkoja käännöksiä ja ohjaajalta myös vauhtia, tekniikkaa, sekä vihkiytymistä lajiin, ettei ihan kerta viikossa 5 min radalla riitä, mitä meidän treenit ainakin on. Nuoren koiran kanssa voi ja tuleekin treenata tekniikkaa ja ohjausta, mutta hyppyjen kanssa varovaisuutta. Itsekin treenaan 8-kuisen pennun kanssa, joka tällä hetkellä vaanii kuin haukka katseellaan missä olisi niitä kiipeilyesteitä, joka hieman veroittaa muun radan suorittamista, kun koittaa koko ajan karata kiipeilemään, ja hypyt pysyy matalina vielä pitkään. Agility on riskialtis laji. Treenataan talvisin kylmässä betonipohjaisessa hallissa, jossa tosin matot, mutta paikat on kovilla. Lampuri on hieman iso ja raskasrakenteinen agilityyn ja itselläni ainakin vaikeuksia saada pidettyä terveinä pitkään, lihas-ja nivelongelmin törmää melkein väkisinkin ennemmin tai myöhemmin.

[Riia Yiangou]

Juu, Sirun kanssa me alotettiin nuorena. Hypyt oli pitkään matalalla, silloin tällöin vaan piti aina opettaa että ne hypyt siitä kasvaa. Kontaktit otettiinkin vasta alkeiskurssilla.

Täällä kajaanissa on niin hyvä harrastaa, koska kisaavat saavat oman avaimen agilityvarastoon. Meillä onkin kaveriporukka ja viime kesä olikin hyvin agilitytäyteinen. pitää varmaan ottaa ihan tavoitteeksi tuo kolmoisluokka. Sirulla tuota vauhtia kyllä sen verran löytyy, että vauhdista ei ole kiinni ainakaan, toivottavasti. Mutta tuo minun oma tekniikka kyllä kaipaa oikeasti hiomista. Ja sitä hiotaankin koko ajan. Pitää pyytääkkin kaverilta meidän reenivideoita. Niissä vähän näkee meidän tason suuntaa, vaikka silloin kun nuita videoita tuli otettua ei ollut mitenkään hyvä reenikerta.

Täällä kajaanissa talvella toimii treenipaikkana pallohalli. Pallohalli on siis kylmä halli, jossa on hiekkapohja. Tuo hiekka kyllä antaa hyvän pidon, mutta parta on kyllä jokaisen käyntikerran jälkeen sen näkönen että... Yritänkin aina lämmitellä Sirun mahdollisimman hyvin. Ja jos aikaa on tarpeeksi kävellään tonne hallille. Onko kellään mitään kisasuunnitelmia, niin jos olisi jossain minne itsekkin voisi osallistua niin näkisi muidenkin menoa ihan livenä.