SKL:n jalostusstrategia-luonnos

[Mirva Tahvanainen]

löytyy täältä http://katariinamaki.com/artikkelit/skl_strategiaehdotus.html

Löysin sieltä kyllä hyvänkin asian, tulevaisuudessa esim. kilppari koirat saavat lääkityksestä huolimatta kilpailla virallisissa kokeissa, jos ne on rekattu EJ-rekkariin.

No, jokainen lukeekoon itse ja muodostakoon mielipiteensä. Isot on suunnitelmat mm. tiedon keruun ja tilastoinnin suhteen.

[Marika Lahtinen]

Tämä on iso asia ja valitettavasti asian käsittelyssä ollaan taas menossa pers edellä puuhun. Rotujärjestöille annettu vastineaika on ollut aivan naurettavan lyhyt, siinä ei ehtinyt kissaa sanoa, saati pohtia oman rodun kohdalta näin syvällisiä ja tärkeitä asioita. Onneksi "isoiset" rotujärjestöt, joissa on puheenjohtajia jotka saavat äänensä kuuluviin ovat tarttuneet asiaan ja asian käsittely jatkunee tavalla tai toisella ennen strategian "kiveen kirjoittamista".
Strategiassa on paljon hyviä asioita, paljon asioita joiden pitäisi olla itsestään selvyyksiä, paljon hyviä tavoitteita ja paljon asioita jotka olisivat varmaan hyviä, mutta kuulostavat utopioilta niin kauan kuin kasvattajat viime kädessä kuitenkin itse tekevät jalostusvalinnat eikä SKL (tai rotujärjestöt). Näin autoritäärisen ohjaava systeemi tuntuu hiukan vieraalta, kun ajattelee millaisia "tunteenpurkauksia" jo kerhon pentuvälityssäännöt ovat aikaansaaneet ja ne ovat kuitenkin "kevyttä kamaa" tämän strategian linjauksiin nähden. 

Toinen henkilökohtaisesti mietityttävä asia on miten kasvattajat pystyvät ymmärtämään saati sisäistämään strategian tekstin monelta osin, kaikilla kun ei ole, eikä voi olettaa olevan riittävää koulutus tms. taustaa tekstin ”aukaisemiseksi”.  Tekstissä on varmasti haettu tieteellisyyttä ja eksaktiutta, mutta kääntyykö se itseään vastaan vai onko tarkoitus että teksti ”kirjoitetaan auki” rotukohtaisesti JTO:ssa? Jos kasvattajat eivät ymmärrä tekstiä syntyy helposti vääriä tulkintoja ja luontaista vastustusta uuden edessä.

Nuo terveys- ja muut tiedonkeruu suunnitelmat tuntuvat aika haastavilta, kun edes PEVISA tutkimuksiin ei saada kuin pieni osa koirista, etenkään niistä joiden kohdalta tuloksilla olisi erityistä merkitystä populaation kokonaistilanteen kartoituksen kannalta .  Nythän me rotujärjestönä olemme tukemassa rahallisestikin tiedonkeruuta silmäsairauksien suhteen.  Eipä ole näkynyt ainakaan vielä juuri mitenkään peilausmäärissä alkuvuodesta. Viime vuonna järjestetyissä joukkopeilauksissa kävi aktiivisten järjestäjien ansiosta niin vanhempia koiria kuin kotimoppeja.  Eli pienellä houkuttelulla ihan kotikoirienkin omistajia kyllä saadaan liikkeelle. Mutta jos kasvattajien toimesta peilataan vain ”pakolliset” eli uros ja narttu ennen astutusta ei se anna oikeaa esimerkkiä. Vanhempia koiria ei ole peilattu (etenkin jo jalostukseen käytettyjen vanhempien koirien peilaus olisi tärkeää), ei nyt löytyneiden kaihitapausten sisaruksia tai muita sukulaisia. Kasvattajilla ja heidän esimerkillään on myös suuri merkitys miten kasvattien omistajat suhtautuvat terveystutkimuksiin ja niiden tärkeyteen kuin myös saatuihin tuloksiin. Minusta kasvattajan omien/sijoituskoirien tulee olla tutkittu iän mukaan eli lonkka- ja kyynärkuvattu  ja peilattu ainakin kerran nuorena ja kerran vanhempana , myös yksilöiden joita ei ole käytetty tai enää käytetä jalostukseen. Niiden kohdalla ei voi vedota siihen ettei saa kasvattien omistajia viemään koiria tutkittavaksi, kyse on omasta todellisesta halusta ja asenteesta tehdä työtä rodun hyväksi. Totta kai jos on monta koiraa niin tutkimukset maksavat, mutta niin maksaa monen koiran pitäminen joka tapauksessa  ;-) ja kun tutkimukset tekee säännöllisesti jaksotettuna niin ei tarvitse kaikkia kerralla viedä. Yhden näyttelyviikonlopun kustannuksilla  ainakin tämän vuoden aikana peilauttaa useamman koiran .   Aina tulokset eivät ole sitä mitä toivotaan, mutta kaikilla tuloksilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.  No tämä nyt meni jo ohi varsinaisen strategian, mutta esimerkkinä strategiaan sisältyvistä haasteista.

Paljon lisääkin kommentoitavaa strategiaan olisi yksittäisten asioiden osalta, mutta toivon muiden kannanottoja välillä, tämä juttu kun tuntuu venyvän ja venyvän. Ja siis huom! edellä oleva on mun omia ajatuksia asiasta hallitus/JT ei ole asiaan vielä mitään kantaa ottanut/ lähettänyt lausuntoa.  Eli nyt kaikilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ellei palstalle niin sähköpostilla/ puhelimitse minulle, jotta näkemykset voidaan huomioida lausunnossa. Asian pitäisi olla erittäin merkittävä kaikille nykyisille kuin tuleville kasvattajille!

[Maria Ikonen]

On aika utopistinen suunnitelma ja toivottavasti järki voittaa ja mietitään asioita uudestaan. Onko sopimatonta "propagandaa" laittaa tähän linkki jossa voi antaa äänensä tätä esitystä vastaan? Jos ei passaa ylläpito saa poistaa, mutta tässä:

Suomen Koirankasvattajat ry:n vetoomus ja adressi Suomen Kennelliitto ry:n jalostusstrategiaesitystä vastaan.
http://www.adressit.com/sukoka

maria

[Marika Lahtinen]

Ehkä SKL:ssa kannattaisi ihan ensin selvittää mikä ja millainen on strategia ja mikä toimintasuunnitelma jne... Linkki varmaan voi olla kun rotujärjestön "edustaja" on sitä ollut laatiamassakin...

Toisaalta ymmärrän tuon halun pistää suitset kireälle, koska monet kasvattajat viisveisaavat "ohjaavasta" otteesta jalostustyössä ja pitävät aina niitä omia koiriaan ja valintojaan ainoina oikeina (vaikka sitten se "valinta" olisi se ainoa jäljellä oleva PEVISAn täyttävä yksilö, toki senkin käyttö joskus on perusteltua, mutta sillojn niitä perusteita pitäisi olla ja ajatus että mitä seuraavassa polvessa tavoittelee, miten mahdollisesti korjaa/pienentää riskejä jne.), pystymättä tarkastelemaan asioita rodun populaation kokonaisuuden kannalta. Tervesytuloksissa mennään jatkuvasti "rimaa hipoen", jolloin pian peruspopulaatiossa on niin vähän (edes PEVISA) terveitä parituskumppaneita, että tulee luu vetävän käteen. Samaan aikaan sitten ihmetellään kun PEVISAt eivät tuo tulosta. Mutta kun PEVISA on minini vaade! Siis tämä ei koske mitenkään erityisesti vain lammaskoiria vaan monia muitakin lukumääräisesti pieniä ja suurempiakin rotuja. Lammaskoirissa on onneksi ollut pitkään tilanne, että "tehdään vaan pentuja" "tuottajia" ei ole ollut, mutta siinäkin tilanne on ilmeisesti kääntynyt huonompaan.



Positiivisena asiana toisaalta on se että on aloittanut/aloittelemassa myös uusia asiat tosissaan ottavia kasvattajia, joka laajentaa niin näkemyksiä kuin jalostukseen käytettävien yksilöiden "hajontaa" populaatiossa. Viime vuodenkin jalostustilastoissa oli jo paljon positiivista edellisvuotiseen nähden, sen suhteen että käytetyissä koirissa oli useita eri linjoja, kun vielä edellisvuonna kaikki pentueet olivat likeisesti kytköksissä toisiinsa. Itsessäni toisaalta huolta herättävä asia oli kotimaisten urosten vähäinen käyttö, vain kaksi viime vuonna käytetyistä uroksista oli Suomessa kasvatettuja. Totta tuntuu olevan sanonta että terveen käyttökelpoisen uroksen kasvattaminen on vaikeampaa kuin nartun. Toisaalta uuden veren hakeminen on tietenkin positiivista, mutta "kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää".

Mutta siis edelleen minustakin SKLn tapa lähestyä asiaa ei ole oikea eikä johda tuloksiin.